Pikaisen tutkimuksen perusteella Radion sinfoniaorkesteri ei ole koskaan ennen taltioinut kuolleen naissäveltäjän musiikkia julkiselle levylle. Tämä muuttuu viimein, koska ajat muuttuvat, ja muutos alkaa puolalaisen Grazyna Bacewiczin musiikilla. Hyvä niin, sillä Bacewiczin eleganssi ja elämänvoima tuntuvat sopivan Nicholas Collonin ja RSO:n yhteisiin ihanteisiin. Ondinen julkaisema levy ei siis ole eturintamassa historiallisten naissäveltäjien suhteen.
Is this you? As a journalist, you can create a free Muck Rack account to customize your profile, list your contact preferences, and upload a portfolio of your best work.
Claim your profile
Articles by Kare Eskola
Etniset pohjavirrat kuljettavat Komitasin musiikkia
Armenian kansallissäveltäjä, vuonna 1935 kuollut Komitas, oli sikäläisille kuin runolaulaja, Sibelius, Konsta Jylhä, Lönnrot ja pappi samassa persoonassa. Komitasin omaleimainen sävelkieli on nauttinut kulttimainetta myös Euroopan taidemusiikkipiireissä, mikä ilmenee nyt myös mezzosopraanotähti Eva Zaïcikin lämpimällä, pelkistetyllä uutuuslevyllä. Etnomusikologina Komitas ymmärsi kotimaansa kansanmusiikin sielun paremmin kuin aikalaissäveltäjät Euroopassa.
Zsófia Boros - surumielisen kitaran mestari
Kitaristi Zsófia Boros on aiemmin tehnyt legendaariselle ECM-yhtiölle jo kaksi levyä täynnään surumielisiä, melankolisia tai eteerisinä kelluttelevia mutta ilmaisuvoimaisia kitaraminiatyyrejä. Borosin kolmas levy, otsikoltaan El ultimo aliento, jatkaa tismalleen samalla linjalla - ja kuuntelen sitä yhtä suurella mielisuosiolla. Juuri näin pitää klassista kitaraa soittaa, kun ilta pimenee ja elämä tuntuu hauraalta mutta kauniilta.
Aarne Pelkosen baritoni soi upeaa jännitettä
Baritoni Aarne Pelkonen on valoisa, karismaattinen ja komea laulaja, jonka monilla ominaisuuksilla pärjäisi viihdemaailmassa. Pianisti Juho Alakärpän kanssa tehty uutuus Last Songs on kuitenkin vakava, täysipainoinen lied-levy, jolla Schubertin Schwanengesang ja Sibeliuksen viimeiseksi jääneet Kuusi laulua soivat syvää ja jännitteistä kokemusta elämästä.
Perusohjelmistokin viihdyttää, kun sen soittaa parhaiten
Kovin moni ei enää levytä kamarimusiikin perusohjelmistoa, koska kuunteluelämyksiä on helpompi rakentaa uutuuksista, löydöistä, kohtaamisista tai taidemusiikin arvojen muuttumisesta. Ranskalainen, moninkertaisesti palkittu Ébène-kvartetti on poikennut linjasta levyttämällä Erato-yhtiölle Schubertia, Beethovenia - ja nyt Mozartin kaksi rakastettua jousikvintettoa C-duuri ja g-molli.
Sähkökitarakvartetin tutkimusretki jatkuu, musiikin avaruus laajenee
On ollut palkitseva seurata helsinkiläisen Sähkökitarakvartetin genretöntä taideprojektia, jossa se on tilannut ja saman tien levyttänyt vakiintumattomalle kokoonpanolleen musiikkia monialaisilta säveltäjiltä. Sähkökitarakvartetti on tavallaan kartoittanut ja ottanut käyttöön täysin uuden alueen musiikissa kahdella aiemmalla levyllä, ja sama meno jatkuu sarjan kolmannessa julkaisussa.
Cellomania hakee omaa ääntä
Jaani Helanderin ja Lukas Stasevskijn muodostaman Cellomania-duon edesottamuksia tekee mieleni seurata tarkasti, koska elokuva- ja pelimusiikkisovituksia sisältänyt esikoislevy heijasteli sitä moniarvoista musiikkitodellisuutta, johon taidemusiikkisoitinten taitajat nykyään kasvavat. Uudella singlellään Cellomania tavoittelee rohkeammin omaa ääntä, mutten ihan ole varma, onko se löytynyt tai haluanko sitä kuulla.
Keskimääräistä parempaa katalogintäytettä
Levyjätti Naxoksen alaisuuteen päätynyt Ondine on saanut säilyttää brändinsä, mutta Naxoksen ansaintalogiikka taidemusiikkimarkkinoilla perustuu laajaan katalogiin, mikä kenties kuuluu myös Ondinen julkaisuissa. Viime vuosina Ondine on tilkinnyt Baltian alueen romanttisen orkesterimusiikin katalogiaukkoja, nyt huomio tuntuu kiinnittyneen Ruotsiin. Yhtiön Ludwig Norman -levy oli piinallisen tylsä, mutta uusi levyllinen Melcher Melchersin musiikkia kelpaa minulle katalogintäytetteeksi aivan hyvin.
KYN juhlii rohkealla konseptilla
Naiskuoro KYN eli entinen Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naiskuoro täytti viime vuonna kunniakkaat neljäkymmentä vuotta. Juhlaa se vietti niin kuin arkeaankin, eli tuottamalla uutta, rajoja ylittävää kuoromusiikkia.
Alasaarela aloittaa Goldbergeista - koska miksi ei?
Kun levyttämään ryhtyy, miksei aloittaisi Bachin Goldberg-muunnelmilla? Näin kai ajatteli nuori pianisti Hannu Alasaarela, ylpeänä niin pohjoispohjalaisen pitää. Bachin klaveerimusiikin virtuoottinen kruununjalokivi nimittäin takaa armottoman vertailun kaikkiin sitä soittaneisiin pianistisuuruuksiin Glenn Gouldista alkaen.
Klaus Mäkelän ällistyttävä Kevätuhri
27-vuotias Klaus Mäkelä on etevämpi kapellimestari kuin vaikkapa Esa-Pekka Salonen oli sen ikäisenä. Itse asiassa Mäkelä on minun kirjoissani parempi kapellimestari kuin kukaan tällä hetkellä, oli ikä mikä tahansa. Meille suomalaisille sen todisti hänen hiljattainen, vastaansanomaton Sibelius-syklinsä. Muulle maailmalle sen todistaa tuore tulkinta Stravinskyn Kevätuhrista, joka on kapellimestarien työnäytteistä armottomin.
Silvestrovia niin kuin pitää
Ukrainalainen säveltäjä Valentin Silvestrov on vanhoilla päivillään noussut ennätykselliseen suosioon. Hänen musiikkinsa pienimuotoinen hiljaisuus ja katkeransuloinen nostalgia tarjoavat tarkasti kohdentuvaa musiikkiterapiaa Ukrainan lohduttoman sodan jatkuessa. Suosion myötä markkinoille on puskettu levyjä, joilla Silvestrovin musiikki on ymmärretty täysin väärin, sen osoitti arviossaan kollegani Pia Antikainen jokunen viikko sitten.
Stile Antico nousee vokaalipolyfonian nykyiselle huipulle
Renessanssin vokaalipolyfonia on jumalaisen kaunista, mutta sitä kuunnellessa kohtaan usein erikoisen ristiriidan. Jos tulkinnassa erottuu yksittäisiä ihmisääniä tai pieniäkin epätäydellisyyksiä, musiikki ei yllä tarpeeksi korkealle taivaaseen. Jos taas tulkinta kaikuu eteerisinä korkeissa holveissa, musiikki ei yllä koskettamaan minua, kuolevaista.
Matala rekisteri, korkea taso Rousin ja Stasevskijn Schubertissa
Franz Schubertin laulusarjaa Die schöne Müllerin esittävät yleensä tenorit tai korkeat baritonit, koska runoissa romanttisia tuntojaan purkaa nuori, vaellukselleen kirkkain mielin lähtenyt kisällipoika. Mutta toki kisällipojalla voi olla matalakin ääni, sen osoittaa bassobaritoni Erik Rousin ja pianisti Justas Stasevskijn tuore julkaisu, joka lupaa hyvää vaelluksen jatkolle - lähivuosina pari aikoo levyttää Alballe Schubertin kaikki suuret laulusarjat.
Bachin urkumusiikki pukeutuu orkesteriväreihin
Johann Sebastian Bach sovitti orkesterimusiikkia uruille ja urkumusiikkia orkesterille tarpeen mukaan, ilman pidäkkeitä. Nykyisillä barokkimuusikoilla on samanlaisia tarpeita, mutta heitä ehkä pidättelee pari seikkaa: Toisaalta kunnioitus Bachin teosten koskemattomuutta kohtaan, toisaalta se että harva uskoo osaavansa sovittaa yhtä hyvin kuin Bach.
Pekka Toivosen tarkka outsider-musiikki vakuuttaa vilpittömyydellä
Säveltäjä Pekka Toivonen on muotoilija ja graafikko, joka joitakin vuosia sitten vaihtoi ammattia ja rupesi taidemusiikkisäveltäjäksi. Toivosella on taustaa musiikissa ja pianonsoitossa, mutta Suomen taidemusiikkipiireissä säveltäjäksi on tapana tulla virallista reittiä Sibelius-Akatemian kautta, ja niinpä Toivosen voi niputtaa outsider-säveltäjäksi. Toivosen uusi potrettilevy You Me kuitenkin osoittaa, että joskus musiikin ytimen löytää ulkokehältä.
Storgårds ja BBC:n FO virallistavat suhteensa Shostakovitsh-kirpeydellä
John Storgårds aloitti BBC:n filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina maaliskuun alussa. Kuin liittoa juhlistaakseen Chandos laittoi markkinoille levyn tuoreelta parilta, mikä tietysti kertoo, että suhde on ollut pitkään vireillä.
Olli-Pekka Tuomisalo soittaa keskenään parhaan levynsä aikoihin
Saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo on julkaissut jo seitsemäntoista levyä eri soittokumppanien kanssa, mutta uusimmalla omakustanteella hän soittaa uutta suomalaista saksofonimusiikkia itsensä kanssa neljästään. Päällekkäinäänitystekniikka ei ehkä ole kamarimusiikin kestävintä ja elävintä ydintä, mutta väliäkö sillä: Levy on teknisesti ja tulkinnallisesti onnistunut, oikeastaan Tuomisalon paras pitkään aikaan. Äänittäjä Hannu Lamminmäki on monistanut Tuomisalon erinomaisesti.
Modernistinen voima kohtaa impressionismin värit
Pianisti Eveliina Sumelius-Lindblomin taiteellinen väitöskirja tarkastettiin Sibelius-Akatemiassa viime vuonna. Aiheena oli neljä näkökulmaa 1920-luvun ranskalaiseen modernismiin. Nyt tutkimustyön tuloksia kuulee myös levyllä La revolution silencieuse, kun Sumelius-Lindblom esittelee Olivier Messiaenin, Tristan Murail'n ja Erkki Melartinin modernistista värivalikoimaa. 1920-luvun ranskalaisen musiikin tulkinnassa joutuu aina ottamaan kantaa impressionismiin.
Tasaisen monipuolinen lapsikuoro osaa vaikka mitä!
Candomini-kuoron perusti Viena Kangas kymmenen vuotta sitten. Nyt hän jättää kuorolle hyvästit komealla juhlalevyllä, joka osoittaa, että Espoon Candomino-kuoroperheen organisaatiossa on kehittynyt todella taitava lapsi- ja nuorisokuoro. Sammumaton-levyn monipuolisen ohjelmiston ansiosta kolmenkymmenenkuuden minuutin mittainen julkaisu tuntuu täyteläiseltä.
Amandine Beyerin vapaat, tunteikkaat barokkimysteerit
Heinrich Ignaz Franz von Biberin kuusitoista Mysteerisonaattia esittelevät Jeesuksen elämän käänteitä Marian ilmestyspäivästä ristinkuoleman kautta ylösnousemiseen. Tunteikas, viuluilmaisua monipuolisesti hyödyntävä kokonaisuus on levytetty monesti, mutta Amandine Beyerin ja Gli Incogniti -yhtyeen uusi tulkinta nousee oman listani kärkeen intensiteetin ja vapautuneen soiton ainutlaatuisella yhdistelmällä. Beyer soittaa ilman leuka- ja olkatukea, kuten monilla barokkispesialisteilla on tapana.
Oramo osaa rakentaa myöhäisromanttista hurmioherkkua
Vuonna 1913 tanskalainen teinisäveltäjäihme Rued Langgaard sai Berliinin filharmonikot kantaesittämään ensimmäisen sinfoniansa, ja siitä tuli hänen ensimmäinen, suurin ja ainoa menestyksensä. Nyt tasan 110 vuotta myöhemmin Berliinin filharmonikot palaavat teoksen äärelle Dacapo-yhtiön julkaisemalla konserttitallenteella, ja kapellimestari Sakari Oramo saa teoksen hehkumaan kuumana ja kirkkaana.
Urkulevy 1920-luvun funkis-klassismin tyyliin
Jämsän kanttorin Marko Kuparin uusi levy sisältää pohjoismaista urkumusiikkia ja painottuu Suomen itsenäisyyden alkuaikoihin. Silloin rakennetut kirkot edustavat karua, jylhää myöhäisjugendia tai esifunkista, jota sanottiin uusklassismiksi, ja levyn musiikki kuulostaa juuri siltä, mikä näkökulmasta ja kuuntelumielestä riippuen on hyvä tai huono asia.
Ilmiö nimeltä Petrus Schroderus ei perustu lauluääneen
Viime kesänä Petrus Schroderus lopetti poliisin hommat Oulussa kymmenen vuoden uran jälkeen ja päätti keskittyä taas tenorilauluun, minkä kunniaksi hän on julkaissut uuden levyn otsikolla Rakkauden voima. Moni muistaa, että voitettuaan Timo Mustakallio -laulukilpailun vuonna 2004 Schroderus jo ennätti laulaa ammatikseen jonkin aikaa. Uuden levyn perusteella haluaisin itse kuitenkin kohdata Schroderuksen mieluummin ratsiassa kuin konsertissa.
DG tekee 2020-luvun crossoveria masentavasti sometykkäykset edellä
Taidemusiikin suurten levy-yhtiöiden kriisi kuuluu piinallisen kirkkaana Deutsche Grammophonin uutuusjulkaisussa, joka kantaa nimeä Lofi Symphony. Kun tuottaja nimeltä L. Dre yhdistää vanhaa C-kasettia teeskenteleviä hiphop-raitoja taidemusiikkihitteihin, tuloksena syntyvä crossover masentaa minua musiikillisesti vähän mutta muista syistä paljon.
Raphaela Gromes hehkuttaa sellolla naisia kautta aikain
Eihän siinä mitään pahaa ole, että perinteikäs levyjätti Sony Classical viimein tajuaa, että naisetkin ovat säveltäneet musiikkia. Hyvä myös, että taidemusiikin suurimman trendin kaupallista potentiaalia yritetään hyödyntää. Silti tuntuu, että sellotähti Raphaela Gromesin tuplalevy Femmes tulee näihin bileisiin pari vuotta myöhässä ja pikkuisen eri pukukoodilla kuin muut.
Tölöläb - elektroakustisen improvisaation suomenmestari
Elektroakustinen taidemusiikki-improvisaatioyhtye Tölöläb on vuodesta 2014 asti hankkiutunut musiikillisiin vaaratilanteisiin monenlaisissa keikkapaikoissa ja monenlaisten musiikkirohkelikkojen seurassa. Aiempi yhteislevy Elifantreen kanssa lupaili, että elävänä syntyvät musiikkijatkumot toimivat myös taltioituna, ja lupauksen lunastaa tuore, täysimittainen albumi.
Kevään paras pianolevy on monityylisyyden hempeää juhlaa
Enpä olisi uskonut, että kevään kiinnostavimman pianolevyn säveltäjä on belgialainen urkuri, mutta minkäs teet. Vuonna 1873 syntynyt Joseph Jongen teki uransa Brysselin konservatorion hallinnossa, mutta ennätti lomillaan säveltää nipun monityylisyydessään kiehtovia pianopreludeja, jotka serbialais-amerikkalainen Ivan Ilić on kaivanut arkistoista ja levyttänyt - suureksi ilokseni.
Kuusiston ja Ahosen levyllä musiikki on täyttä, konsepti ontto
Viulisti Pekka Kuusiston ja pianisti Joonas Ahosen uusi levy on oikeastaan amerikkalaisen Yarlung Recordsin tuottajien levy. Symmetria Pario -levysarjan konsepti etsii luonnontieteen ja musiikin yhteyttä, tällä levyllä luomisen teemasta. Sitä varten tuottajat tilasivat nipun uusia sävellyksiä ja hankkivat etevät muusikot niitä levyttämään. Kuusiston ja Ahosen osalta tulos on musiikillisesti kestävä, mutta itse konsepti toteutuu ohuesti.
Graham Lynchin kitaramusiikin arkaainen kauneus
Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä Light Darkness joukko suomalaisia kitaristeja esittää brittisäveltäjä Graham Lynchin musiikkia. Lynch ei ole väkevä tai radikaali sävelseppo, mutta kitaroille hän on nikkaroinut sointuisia, lempeitä kappaleita, joiden arkaainen yksinkertaisuus viehättää. Lynchin harmonia on modaalista tai vapaatonaalista, rytmit kulkevat suoraviivaisesti keskitempossa eikä hän innostu läträämään kitaran sointiväreillä tai punomaan monesta kitarasta erilaisia tekstuureja päällekkäin.
Tunteiden läikähtelyä barokin Napolista
Säveltäjä Francesco Durante teki uransa 1700-luvun alkupuoliskolla Napolissa. Nykyään harva tunnistaa, onko Durante italialainen säveltäjä vai pastan keittämiseen liittyvä ruoanlaittotermi, mutta omana aikanaan häntä arvostettiin tunteellisen, tyylikkään kontrapunktin hallitsijana sekä menestyneen napolilaisen oopperakoulukunnan opettajana. Arcana-yhtiön uuden tuplalevyn perusteella Durante sävelsi tunteikasta, mielenkiintoista musiikkia, ja ansaitsee tulla kuulluksi.
Orgaaninen liikevoima viimeistelee Wennäkosken orkesterimestaruuden
Ei ole helppoa säveltää aloituskappaletta Proms-festivaalin viimeiseen iltaan, mutta vuonna 2017 Lotta Wennäkoski todellakin onnistui: Flounce oli kansainvälinen läpimurto. Radion sinfoniaorkesterin ja ylikapellimestari Nicholas Collonin uudella Ondine-levyllä kuullaan kaksi muutakin Wennäkosken loistoteosta, ja tulos pursuaa orkesterivoimaa. Flounce kuullaan tietysti levyn aluksi. Se on reipas muttei jankkaa, se on hauska muttei tyhjänpäiväinen, se on kompakti mutta sanoo kaiken mitä haluaa.
Lars Vogt on isosti läsnä kauniilla jäähyväislevyllä
Viime vuoden syyskuussa pianisti, kapellimestari ja kolmen lapsen isä Lars Vogt kuoli syöpään parhaassa iässään, viisikymppisenä. Vogtilta jäi laaja musiikillinen perintö, joka ulottuu hänen perustamistaan festivaaleista opetustyöhön, mutta tavallaan tuo kaikki kristallisoituu Ondine-yhtiön postuumisti julkaisemalla, monella tavoin kauniilla tuplalevyllä: Franz Schubertin kamarimusiikkia, soitettuna rakkaiden ystävien ja kollegoiden eli Christian ja Tanja Tetzlaffin kanssa.
Ajankohtaista äänimuotoilua Islannista
Nelikymppinen, Islannissa syntynyt säveltäjä Hugi Guðmundsson on viime aikoina saanut kansainvälistä huomiota. Reykjavikin kamariorkesterin uutuuslevy Windbells osoittaa, että sille on hyviä syitä. Hugi säveltää kiehtovan monityylistä, peruskaraktääriltään arvoituksellista musiikkia, jonka sointuisa lempeys vetää puoleensa, mutta kiertää populaarinykärin siirappiansat.
P. H. Nordgrenin väkevä ilmaisu kestää myös karunpuoleisen äänikuvan
Säveltäjä P. H. Nordgren kuoli vuonna 2008, mutta hänen musiikkijäämistössään on edelleen paljon väkevää orkesterimusiikkia levyttämättä. Alba-yhtiö jatkaa tilanteen ansiokasta korjaamista tällä kertaa Jyväskylä Sinfonian kanssa, ja vaikka uutuuslevyn äänikuva on karunpuoleinen, Nordgrenin katarttinen voima välittyy. Levyllä kuullaan kolme teosta eri tavoin laajennetulle jousiorkesterille.
Händelin sielukkuus löytyy - flyygelillä
Seong-Jin Cho ei ole ensimmäinen pianotähti, joka etsii romanttiseen perusohjelmistoon virkistystä barokin puolelta - mutta hän on hyvä. Perus-Bachin lisäksi flyygelinpaukuttajien suosioon on viime aikoina päässyt henkevä ranskalaisuus, esimerkiksi Couperin, mutta Cho tarttuu yllättäen Händelin sarjoihin. Cembalolla rämisteltyinä Händel kuulostaa usein lähinnä jäyhältä, mutta sielukkaalla, periodivaikutteisella soitollaan Cho löytää hänen musiikistaan sieluunkäyvää, suoraa tunnetta.
Välillä klavikordinsoittokin kuulostaa musiikilta
Jokainen vanhaa musiikkia esittävä kosketinsoittaja rakastuu vuorollaan klavikordiin, ja aina kun niin tapahtuu, yleisö joutuu höristämään korviaan, josko hipihiljaisen räminän ja huojuvan intonaation seasta erottuisi musiikkiakin. Jokainen vanhaa musiikkia esittävä kosketinsoittaja rakastuu vuorollaan klavikordiin, ja aina kun niin tapahtuu, yleisö joutuu höristämään korviaan, josko hipihiljaisen räminän ja huojuvan intonaation seasta erottuisi musiikkiakin.
Fordellin mieskuoromusiikki on ristiriitaisuudessaan ajatonta
Mieskuoro Laulu-Miesten ja Alba-yhtiön uutuusjulkaisu "Armaan läheisyys" nostaa suomalaisen musiikin marginaalista säveltäjä Erik Fordellin ja hänen mieskuorolaulunsa. Kokkolassa vaikuttanut toimelias musiikkipersoona ja sinfonikko löysi omat, hyvin luovat tiensä modernismin ulkopuolelta, mutta toisaalta sävelsi paikalliselle mieskuorolle satsia, jota ukot osasivat laulaa. Levyn ohjelmisto kuulostaa kiinnostavalta nimenomaan ristiriitaisen syntynsä ansiosta.
Ahon värikäs konserttokeksintä ulottuu myös perussoittimiin
Säveltäjä Kalevi Ahon intohimoinen suhde konserttosäveltämiseen on tuottanut paljon konserttoja eksoottisille soittimille, joiden sielun paljastaminen on mielenkiintoista kuultavaa jo sellaisenaan. Vaan kuinka käy kun Aho säveltää konserton ihan tavallisille soittimille kuten viululle tai sellolle - se selviää BIS-yhtiön uusimmalta Aho-levyltä. Aho on säveltänyt sekä viululle että sellolle konsertot jo 1980-luvun alussa, mutta levyllä kuultavat teokset ovat 2010-luvun puolivälistä.
Töölö Brass etsii suomalaisen puhallinorkesterimusiikin sielua
Neljäkymmenvuotisjuhlavuottaan vasta viettänyt Töölö Brass on Suomessa melko harvinainen brittiläistyyppinen puhallinorkesteri. Kornettiperheen soittimilla pehmeän yhtenäiseksi sävytetty, lyömäsoittimilla svengaavaksi höystetty kokoonpano on vaskiharrastajien suosiossa Iso-Britannian ja Keski-Euroopan lisäksi Norjassa ja Tanskassa, ja näistä maista löytyy moderneja, lähes ammattitason yhtyeitä.
Tavallista mausteisempi Jouko Harjanne -levy
Suomen tunnetuin trumpetisti Jouko Harjanne on uransa mittaan tehnyt koko liudan potrettilevyjä, joilla hän eri duokumppanien kanssa soittaa riemukkaita, näyttäviä tai tunnettuja pikkukappaleita. Sarjan uusin levy, Pilfinkin julkaisema Trumpeter's Menu, maistuu astetta raikkaammalta, mutta miksi? Yksi syy lienee se, ettei levyllä ole varsinaista teemaa, vaan mukaan on muitta mutkitta poimittu karaktäärikappaleita, joiden melodia jotenkin toimii trumpetilla.
Homiliuksen koraalipreludeissa urkuperinne kulkee kohti keveyttä ja valoa
Gottfried August Homilius ei suinkaan ole Fingerpori-sarjakuvan kaupunginjohtaja vaan 1700-luvulla elänyt kirkkomuusikko, joka Bachin oppilaana kuljetti saksalaista urkuperinnettä kohti klassismia. Homiliuksen musiikki on historian saatossa pudonnut aikakausien väliin ja unohtunut - ja se on harmi, osoittaa urkuri Tomi Satomaan uutuuslevy, joka sisältää kaksikymmentäyksi valonhohtoista koraalipreludia. Musiikki noudattelee koraalipreludin säännöstöä.
Britta Byströmin musiikki on kirkasta ja tilavaa
Suomessa on nykysäveltäjiä omasta takaa sen verran, että esimerkiksi Ruotsin uudesta musiikista ei juuri piitata, mutta onneksi Ruotsin tunnetuimpiin säveltäjiin kuuluva Britta Byström on sentään alkanut saada huomiota. Siitä on suurelta osin kiittäminen Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin johtajaa, viulisti Malin Bromania, joka nyt on myös levyttänyt Byströmin kamarimusiikkia Alban uutuudelle. Levyltä on helppo kuulla, miksi Byströmin musiikki on maailmalla kovassa nousussa.
Kari Ikosen kelpaisi kiertää uudella jazz-konsertolla
Alankomaalainen nuori säveltäjä Jesse Passenier ei ehkä muuten kiinnostaisi suomalaisia, mutta hän on säveltänyt pianisti Kari Ikoselle konserton, joka sopisi kuin nenä päähän genreseikkailuja janoavien Suomi-orkesterien ohjelmistoon. Passenierin potrettilevyllä kuullaan Levensdrift-pianokonserton lisäksi myös vibrafoni- ja marimbakonsertto solistinaan Vincent Houdijk, joka Ikosen lailla on kotonaan sekä jazzissa että klassisessa.
Ondine saa enimmäkseen olla ylpeä Saariaho-katalogistaan
Levy-yhtiö Ondinen laatubrändi perustuu suomalaiseen nykymusiikkiin, etenkin Kaija Saariahoon, johon yhtiö on kaukonäköisesti luottanut jo vuodesta 1992. Varhaiset Ondine-levyt vaikuttivat Saariahon kansainväliseen läpilyöntiin ja tiivis levytyssuhde jatkuu yhä, joten Ondinen kelpaa juhlistaa Kaija Saariahon 70-vuotissyntymäpäivää komealla kokoelmalevyllä. Yhtiö on julkaissut viisitoista Saariaho-levyä ja niistä on juhlan kunniaksi poimittu liki kolme tuntia musiikkia.
Tunnemusiikkia Ondinen Baltia-projektin laarinpohjalta
Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet keskittynyt Baltian alueen säveltäjiin ja löytänytkin värikkäitä, tunnelmallisia tai muuten kiinnostavia versioita baltialaisen nykymusiikin harmaasävyisestä massasta. Latvialaisen Arturs Maskatsin tonaalinen elokuvallisuus saa minut kuitenkin ajattelemaan, että ehkä laarinpohja jo pilkottaa Ondinen Baltia-löydöissä.
Mälkki ei aivan saa Reichia svengaamaan
Siihen on syynsä, että amerikkalaisen minimalismin mestari Steve Reich on säveltänyt keskeisen musiikkinsa omalle, maltillisen kokoiselle muusikkojoukolleen. Reichin musiikki on toisteista ja hakkaavaa, mutta se myös synkopoi ja svengaa tavalla jota romanttisesti orientoitunut sinfoniaorkesteri ei tavoita. Tämä haaste kuuluu Los Angelesin filharmonikoiden ja Susanna Mälkin uudella Reich-levyllä.
Ensemble Gamut! nostaa uuden uljaan lipun kamuklassisen salkoon
Ensemble Gamut! etsii uusia tapoja esittää vanhaa musiikkia soittiminaan muun muassa huilut, jouhikko, harppu ja perkussiot. Yhtyeen kiinnostavalla tavalla suora ja välitön kontakti vanhaan perinteeseen tuntuu vapauttavan siitä runsain mitoin uutta vuosisatojen ajan nukuksissa ollutta potentiaalia. Ensemble Gamutin uutuuslevyä RE istahdin kuuntelemaan tapani mukaan levyn esittelylehtistä silmäillen.
Vikingur Olafssonin uutuus on huopaan käärittyä konseptimusiikkia
Uuden taidemusiikin soittolistat kaupallisissa suoratoistopalveluissa kuulostavat nykyään siltä, että harrastelija soittaa pystypianoa hitaasti ja pitää pohjassa sekä kaiku- että vaimennuspedaalia. Aluksi huolestuin, kun suosikkipianistini Vikingur Olafssonin uutuus kuulostaa tismalleen samalta - vaan eipä hätää, Olafsson tekee kuin tekeekin taidetta.
Vihdoin kunnon levytys George Walkerin vakavan arvokkaasta orkesterimusiikista
Amerikkalaisen säveltäjä George Walkerin syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Juhlan kunniaksi hänen musiikistaan on viimein alkanut ilmestyä sen arvon mukaisia levytyksiä, viimeisimpänä Clevelandin orkesterin julkaisu Walkerin keskeisestä orkesterimusiikista. Sen äärellä voi lumoutua huolella aseteltujen sävelten vakavasta arvokkuudesta ja samalla pohtia, millaiseksi Walkerin asema muodostuu taidemusiikin moniarvoistumisen myötä. George Walker: Antifonys ym.
Show More
loading
Actions
Is this you?
As a journalist, you can create a free Muck Rack account to customize your profile, list your contact preferences, and upload a portfolio of your best work.Get in touch with Kare
Contact Kare, search articles and posts on X, monitor coverage, and track replies from one place.
Learn more about Muck Rack